Usein kysytyt kysymykset

Mitä yhden päivän ostoslakko muka ratkaisee?

Ei vielä mitään, mutta se on tärkeä kannanotto yksinkertaisemman elämäntavan puolesta. Reaktiot, sekä positiiviset että negatiiviset, joita Älä osta mitään -päivä ihmisissä herättää, paljastavat jotain hyvin olennaista kulttuurimme ytimestä: Onko vapaus sitä, että voi vapaasti ostaa mitä tahansa? Monelle on ollut yllättävää huomata kuinka vaikeaa on olla yksikin päivä ostamatta mitään.

Eikö Älä osta mitään -päivänä saa ostaa edes ruokaa?

Jokainen päättää itse, mikä on sopiva haaste ja osallistumisen aste. Hienoa olisi, jos ruokaostokset voisi suunnitella etukäteen ja kokonaan rauhoittaa yhden päivän jatkuvalta kaupassa ravaamiselta.

Entä lasten joululahjat?

Emme vastusta joulua tai lahjoja. Kannattaa kuitenkin käyttää harkintaa ja panostaa mieluummin laatuun kuin määrään. Lapsilla on usein pitkä lista toivelahjoista valmiina heti tavaratalojen lelukuvastojen ilmestyttyä. Lapset ovat ympäristön tilaan ja kehitysmaiden ongelmiin täysin syyttömiä, eikä ole reilua rasittaa heitä asioilla, joihin he eivät vielä voi mitenkään vaikuttaa.

Aikuisten tehtävä on kuitenkin ajatella elämää myös pakettien avaamisen jälkeen. Huonolaatuinen, helposti rikkoutuva lelu tuottaa myös lapselle pettymyksen. Osa leluista on monimutkaisia, hienon näköisiä vempeleitä, joita on kuitenkin vaikea vapaasti soveltaa muuttuviin leikkeihin. On kuitenkin olemassa paljon lahjoja, joista on iloa pitkään, parhaassa tapauksessa sekä lapsille että aikuisille.

Eikö kulutuksen väheneminen johda työpaikkojen vähenemiseen?

Ei. Korjaaminen, kierrätys, paikallinen tuotanto ja palveluiden ostaminen tavaran sijaan työllistää enemmän ihmisiä kuin tavaroiden massatuotanto. Työn verotusta pitäisi keventää ja ympäristö- ja raaka-aineveroja lisätä.

Milloin luonnonvarat sitten loppuvat?

Monia luonnonvaroja, esimerkiksi alumiinia ja rautaa, riittää vaikka kuinka, mutta ongelma ovatkin raaka-aineiden hankkimisen ja työstämisen sivuvaikutukset – saasteet, energiankäyttö ja elinympäristöjen pilaantuminen. Joistakin luonnonvaroista, kuten puhtaasta vedestä on jo nyt pula monessa kehitysmaassa, jossa tavaroitamme tuotetaan. Vettä käytetään mm. puuvillaviljelmien kasteluun, vaikka sitä tarvittaisiin juomavedeksi.

Kulutuksen vähentäminen taitaa olla aika epärealistinen tavoite?

Epärealistista on ajatella, että nykymeno voi jatkua. Jossain vaiheessa muutos on joka tapauksessa edessä. Helpompaa on yrittää sopeutua siihen ajoissa. Kun kehitysmaat teollistuvat ja vaativat osuuttaan maailman luonnonvaroista, Suomenkin täytyy miettiä omaa reilua osuuttaan.

Mitä pahaa on talouskasvussa?

Talouden kasvu mahdollistaa monia myönteisiä asioita, mutta ei tuo niitä automaattisesti. Kehitystä tulisi mitata ihmisten hyvinvointina, ei pelkkänä talouskasvuna.

Jos Suomessa kulutetaan vähemmän, mistä kehitysmaat löytävät markkinoita?

Kehitysmaiden ongelmat ovat monimutkaisia, mutta eivät varmasti ratkea myymällä halpoja raaka-aineita tai alihintaista työvoimaa. Köyhien maiden taloutta tulisi ohjata sellaiselle pohjalle, etteivät ne olisi riippuvaisia raaka-aineiden myynnistä teollisuusmaihin. Maailmankaupat toimivat tämän tavoitteen puolesta.

Voiko ihmisen ahnetta perusluonnetta muuttaa?

Kaikki ihmiset haluavat nauttia elämästään, mutta se ei edellytä – eikä oikeuta – luonnonvarojen tuhlaamista. Ihmisen perusluonteena voidaan nähdä muitakin piirteitä kuin ahneus, esimerkiksi uteliaisuus.